Mulle on nyt tullu sellanen kauhea rakkaudenkaipuu-tunne, että ei mitään rajaa. En tiedä johtuneeko se rakkaan koirani kuolemasta, vai mistä, mutta tahtoisin oikeesti jonkun mun vierelle, joka rakastaa, välittää ja ei hylkää. Tahtoisin elämään jotain pysyvämpää. Mutta ei se rakkauskaan ole pysyvää, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.
Olis niin ihanaa vaan tuntea ne perhoset jälleen vatsassa, koskettaa ihmistä, kuin kertoakseen että välittää ja saada sydämen sykkimään. Olis joku ihminen jolle soittaa, kun itkettää tai kun tuntuu, että elämä on epäreilua ja täyttä paskaa. Joku joka lois kirkkautta tähän synkkyyden keskelle. Joku turvapaikka, joku joka rakastaa virheistä huolimatta.
Oon taas vaan lukittautunu kotia, koulussa kylläkin käyny, mutta en jaksa lähteä mihinkään muualle. Oon vaan kotona ja porukkaa pukkaa kylään. Mutta mie oon silti yksinäinen. Mulla on tyhjä aukko sydämmessä. Ja tahdon sen kipeästi takaisin kokonaiseksi.
Anteeksi randomi-vuodatuspostaus, mutta mun blogi mun elämä, juu.
love ya,
jossu.
Oi et ole ainut, joka kaipaa rakkautta. Tosin oma poikaystävä just jätti ja nyt tuntuu niin tyhjältä kun ei ole sitä rakkautta, ymmärrän miltä susta tuntuu, koita jaksaa!!
VastaaPoistaihana että joku ymmärtää! ja yritä sieki pärjätä! :)
PoistaYmmärrän sinua ja haastan sinut!
VastaaPoistahttp://adelianaskartelut.blogspot.fi/
mie olen tehnyt tuon haasteen jo kahdesti, joten jätän väliin:)
Poista