Moihei! Juups on tää blogin päivittely jääny vähä vähemmälle. Mutta ees kerran viikossa riittää mulle.
Mutta kerranki tahon nyt puhua asiaa. Nyt on sellanen fiilis, että pää räjähtää ja on yksinkertasesti pakko purkaa oloa.
Varoitus, kielenkäyttö saattaa olla aika rumaa heh.
"Kuka sitä sanoikaan, et tuu mitään olemaan?"
Mulla rehellisesti vituttaa. Ihmiset on niin mustavalkosia, kaikista puhutaan paskaa, eikä koskaan kysytä ns. uhrilta, että onko juttu joka kiertää, edes totta. Onneksi mulla on nykysin tosi paljon "suhteita" erilaisiin ihmisiin, joten saan kuulla juttuja aika helposti. Ask.fm on myös ihan mukava lähde, mutta oli poistin sen siksi, koska ihan oikeasti, en mie jaksa/edes välitä kuunnella sitä shittiä mitä musta lauotaan koko helvetin ajan.
Toinen asia joka vituttaa on se, että et saa olla sitä mitä olet. Et voi koskaan olla tyytyväinen siihen, miltä näytät, tai millainen luonteesi on. Koko ajan saat kyllä kuulla sitä kälätystä siitä, kuinka pitäisi muuttua, etkä kelpaa sellaisena kun olet. No pakko sanoa, että saatana mulle kelpaa! Mie rakastan olla oma itteni, suoraan sanottuna täydellinen vittupää, tällänen jäärä ja silti niin rakastettava. Sellanen mie olen, ja sellasena musta pidetään, ja ARVOSTETAAN. En mie pysty arvostaan ihmistä, joka ei osaa olla oma ittensä, tai joka on oikeesti joku kaksnaamanen lutka. Ja kappas, ei mun tarvikkaan.
Kuten ehkä jotkut jo tietää, oon käynyt vaan peruskoulun. En opiskele mitään tutkintoa tai istu lukion penkillä. Käyn Askelta. Se on erityisoppilaille. Ja ei, en ole vajaa tai vastaavaa, jos joku niin ajatteli. Yksinkertaisesti olen siellä siksi, koska en oo tottunu nousemaan joka aamu kouluun, menemään toisten pillin mukaan. Ja myös siksi koska mulla on mun oma pieni varjo, nimeltä paniikkihäiriö. Se rajottaa vieläkin tosi paljon mun elämää, mutta oon oppinu elään sen kanssa edes näin hyvin. Ajan kanssa sitten.
Mutta tosiaan, mulle tuputetaan nyt koko ajan koulutuksia, että lähtisin jonnekkin opiskelemaan. Mutta mistä vitusta voisin tietää mikä musta tulee "isona"? En tiiä ees, että tahonko olla mitään sen erityisempää. Vituttaa, kun tässä yhteiskunnassa on pakko. Kaikki on aina vaan pakko. Ja koska satun olemaan tällänen kun olen, niin totta kai meikä hyökkää sitä käsitettä vastaan. Okei, myönnetään, mun luonne on hieman hankala, mutta so what. Kyllä tästä selvitään.
Ja paskat minä tiedä mikä minusta tulee. Ja voin olla myös monta asiaa. Oonan kuningatar, äitin ja isin prinsessa, luokan äänekkäin, kodin sotkuisin, Revontulen hirviö ja ehkä alan opiskelemaan jotain ammattia, jos siltä tuntuu. Nyt mä elän, ja teen tyhmiä päätöksiä(joskus niitä viisaitakin.). Vuosien päästä olen jossakin ja toivon olevani onnellinen.
Kiitos ja kummarrus. Kiva vuodatus.
(sori jos oli epäselvää, oli vaan pakko purkaa mieltä:D)
Juhlittiin eilen muuten Vennerin synttäreitä. Mulla meni lujaa, kirjaimellisesti.
Muttei niinkään yllättävää edes.
Eipä mulla tässä muuta.
Että se on ens kertaan, moi !
-jossu
