"Tahdon tuntea sen tunteen uudestaan ja uudestaan. Perhoset vatsassa. Tunnen lentäväni. Kerroit minulle asioita, jotka saivat minut tuntemaan oloni ihanaksi. Tunsin olevani täydellinen, jotain rikkoutumatonta. En ollut enää särkyvä sielu, joka harhaili tietämättä minne mennä. En ollut koskaan yksin, sytytit tähdet taivaalle, tiesin olevani turvassa. Kaikki oli hyvin, kunhan olit siinä. Kunhan tiesin sinun olevan lähellä, et ollut tavoittelemattomissa. Sydämeni sykki. En tahtonut koskaan päästää irti. Mikään ei koskaan ole saanut minua tuntemaan samalla tavalla, niin voittamattomalta. En ollut enää enää voimaton. Minä pystyin johonkin, tunsin sen. Niin pystyit sinäkin. Yhdessä olimme enemmän, kuin kukaan voisi uskoa. Loppu tuli liian pian. Odottamatta. En koskaan saanut sanotuksi kaikkea. Jäimme keskeneräiseksi taideteokseksi, joka unohtuu. Jokin päivä, enää mikään ei muistuta minua sinusta. Silloin kaikki on lopullisesti ohi."
-jossu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti